Olen juuri lukenut Peter Sandsrömin kirjan "Till dig som saknas". Kirja on kiinnostava teos miehestä ja hänen perheestään lapsena, nuorena ja aikuisena Pohjanmaan Uudessakaarlepyyssä.
Itselleni Nyykaabi oli ensimmäinen virkatyöpaikkani lääkärinä 1980-luvun alussa. Sandströmin kirjan kuvaamat paikat Uudessakaarlepyyssä tuntuvatkin siten tutuilta : Brostuganit, Essot ja - tietysti - pienen kaupungin läpi virtaava joki ja sen rannat, ja sen ylittävä silta. Ja kirkko, ja muut rakennukset. Tori. Sen takana on vielä vanhaa puutalokaupunkiakin. Koulu. Niin, ja tulee kirjan kertoja sitten väliin Uudestakaarlepyystä Turkuunkin - ja kauemmas.
Kirja koostuu kuudesta toisiinsa liityvästä novellista. Itse asiassa se on romaani, jonka luvut ovat ilmavasti erillään.
Pohjanmaan rannikkomaaseudun ihmiset piirtyvät esiin rohkeasti kuvattuina, itsensä näköisinä. Minua kosketti eniten kertojan kuvaus äidistään : ahkerasta, sinnikkäästä ihmisestä. Kertojan ja äidin yhdessä- ja erilläänolo onkin kirjan yksi keskeinen ihmissuhde. Muun muassa äitinsä kutomista matoista kertoja kertoo lämpimästi.
Luvun "Tiikeri" olisin jättänyt pois. Se vaikuttaa jonkin verran kirjasta ulosmenevältä ja keinotekoiselta.
Vähän alakuloista, mutta toisaalta ilmavaa on tekijän sanallinen kudonta. Parhaimmillaan Sandström on runolliseeppisessä kerronnassa, johon novellit muutamassa kohdassa nousevat. Siinä hänen tarinansa yltää hetkeksi siiville.
Här finns en personlig finlandsvensk bok om livet i ett hem i Österbotten. Jag rekommenderar boken till läsaren.
Du får också liti bekanta dej med den österbottniska dialekten. He nu int tokå de svårt.
Itselleni Nyykaabi oli ensimmäinen virkatyöpaikkani lääkärinä 1980-luvun alussa. Sandströmin kirjan kuvaamat paikat Uudessakaarlepyyssä tuntuvatkin siten tutuilta : Brostuganit, Essot ja - tietysti - pienen kaupungin läpi virtaava joki ja sen rannat, ja sen ylittävä silta. Ja kirkko, ja muut rakennukset. Tori. Sen takana on vielä vanhaa puutalokaupunkiakin. Koulu. Niin, ja tulee kirjan kertoja sitten väliin Uudestakaarlepyystä Turkuunkin - ja kauemmas.
Kirja koostuu kuudesta toisiinsa liityvästä novellista. Itse asiassa se on romaani, jonka luvut ovat ilmavasti erillään.
Pohjanmaan rannikkomaaseudun ihmiset piirtyvät esiin rohkeasti kuvattuina, itsensä näköisinä. Minua kosketti eniten kertojan kuvaus äidistään : ahkerasta, sinnikkäästä ihmisestä. Kertojan ja äidin yhdessä- ja erilläänolo onkin kirjan yksi keskeinen ihmissuhde. Muun muassa äitinsä kutomista matoista kertoja kertoo lämpimästi.
Luvun "Tiikeri" olisin jättänyt pois. Se vaikuttaa jonkin verran kirjasta ulosmenevältä ja keinotekoiselta.
Vähän alakuloista, mutta toisaalta ilmavaa on tekijän sanallinen kudonta. Parhaimmillaan Sandström on runolliseeppisessä kerronnassa, johon novellit muutamassa kohdassa nousevat. Siinä hänen tarinansa yltää hetkeksi siiville.
Här finns en personlig finlandsvensk bok om livet i ett hem i Österbotten. Jag rekommenderar boken till läsaren.
Du får också liti bekanta dej med den österbottniska dialekten. He nu int tokå de svårt.
Kommentit